Szia!

I think that this country is beatiful. I see everyday something new and special things.
Icecream (fagylalt) is delicious and cheap. Dinner in our restaurant is so good and service too. We have been thinking about how much one person can get fatter during four weeks?
And now something about my job. I have seen how difficult it is to go out with a wheelchair, because there are no ramps or sluss strips on all crosswalks, shops and restaurants... For example at small underground stations there are no elevators available and therefore not accessible. But with a humour and finding idea it works fine.
Special thanks to our teacher Kati who visited us from Finland!

Jos jostain ollaan syöty, niin jätskiä!

unkarilaisten käsitys pannukakusta. On muuten hyvää langosia.

Mojito-kakkua, muuten ei olla alkoholiin koskettukkaan.

Tonava-risteilyllä opettaja Katin kanssa. Oli hienot maisemat.

                                    Hei!

Kaksi viikkoa takana ja koti-ikävästä ei ole tietoakaan, toki vaasan ruispalat olisi aamupöydässä kova juttu. Työt jatkuvat taas huomenna viikonlopun jälkeen. Viikonloppuna vietimme paljon aikaa Budapestissä, kävimme jokiristeilyllä, tapasimme Kao:n opettajan Katin.

Valtteri kertoikin postauksessaan meidän työpaikasta, vanhainkodista Leanyfalussa. Vanhainkodissa työt ovat menneet hyvin. Olemme saaneet aika paljon vastuuta ja ennen kaikkea tärkeä asia, työntekijät ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Vaikka kielimuuri hieman rajoittaa ohjausta, ei sitä kummallakaan osa puolella koeta negatiivisenä vaikuttajana. Google Translate on ollut kovassa huudossa kahvitauoilla. Olemme myös huomanneet miten hienolla asenteella työntekijät tekevät töitä, ikään kuin he eläisivät työhönsä. Asukkaat selvästi viihtyvät kodissa ja pitävät saamastaan hoidosta.
Talossa selvästi isossa roolissa on asukkaiden viihtyvyys ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Asukkaille järjestetään jokapäivä jotain ohjelmaa, jumpasta pelle esityksiin.
Vanhainkoti on osittain sidottuna kirkkoon ja se näkyykin talossa. Talossa onkin oma pappi, tämä oli mielenkiintoinen, koska en ollut koskaan ennen kuullut vastaavasta. Pappi järjestää kaikenlaista uskonnollista toimintaa, kuten jumalanpalveluksia, juttelee asukkaiden kanssa, sekä pitää kirkollisia juhlia.

Ensimmäisen kokonaisen työviikon jälkeen alkoi viikonloppu, perjantaina näimme Kao:n opettajan Katin ystävineen. Näytimme Katille ja hänen seuralleen szentendreä ja heidän mielestään paikka oli tunnelmallinen ja rauhallinen. Oli mukava nähdä heitä ja puhua välillä suomalaisillekin. Lauantaina menimme Budapestiin ja kävimme Wexedun varaamalla jokiristeilyllä. Oli mukava ja rentouttava viikonloppu huippu seurassa ja huomenna hyvillä mielin taas töihin.
Jo éstet!

Tässä vähän kuvia

Muistisairaiden yksikön aulaa

Rappuset, joista pääsee mm. kirkkosaliin.

Paikallinen vaippavarasto.

Pelle, joka hauskuutti vanhuksia.

Talon nuorin asukki.

Szentendre valoissa.

Paikallinen arkhanin mäki.

Olympia-renkaat Pestissä. Unkari edelleen haaveilee olympialaisten järjestämisestä.

Töihin menossa klo 7:04

My second week in Hungary has started busy.
My workplace is located in Pöttyös Utra in Best. That is appoximately 8km from parliament building of Budapest.
My commute from Szentendre takes 1hour and 30 minutes one way. I need to take first train and then two differend metro lines. But sometimes metro does not work. My first day I had to change from metro to replacement bus and I missed my stop and I had to go back and I was lost little bit. But finally I found my way to the work. It was very interesting first commute.
At my workplace only one customer can speak little English but my colleagues does not speak it.

I also try to learn Hungarian and I already know few basic words. I have learned how to use differend methos of communication instead of language.
Patiens this place has differend kind of rehabilitations, for example Down syndrome and  intellectual disability.
Everybody has been wery kind and helpful to me.
But it is very difficult to know who is who, patient, worker or visiter,becauce anybody here has no name/professional nameplate.
I like working here in Hungary. Even tought things are done much different way than in Finland.
Viszontlásásra!
Kaisu

Ensimmäinen viikko on nyt takana ja on kyllä mennyt vauhdilla. Mikan kanssa kaksi päivää on käyty töissä ja mielenkiintoista on ollut. Vanhainkodissa on noin 75 asukasta. Talo ei ole erityisen iso, mutta suurin ero verrattaen suomeen on se, että saman kokoisessa huoneessa, kuin suomessa voi asua jopa kolme asukasta.

 Asiakkaat joiden kanssa työskentelemme ovat pääsääntöisesti muistisairaita, mutta on myös täysin terveitäkin. Hoitajista oikeastaan yksi puhuu hyvää englantia ja yksi asukas puhuu myös hyvää englantia, niin heidän kanssaan olemme puhuneet eniten. Omistajat ovat mukavia ja puhuvat hyvää englantia myös. Saamme joka päivä työpaikalla aamupalan sekä lounaan ja ruoka on ollut täysin unkarilaista ja todella hyvää. Olemme päässeet jo tutustumaan asiakkaisiin ja esimerkiksi ulkoiluttaneet asiakkaita ja avustaneet syömisessä vuoteessa olevia asiakkaita. Talossa on erikseen oma kerroksensa dementoituneille asiakkaille ja siellä pääsääntöisesti työskentelemme.

Viikonloppuna olemme käyneet kiertelemässä budapestiä ja ollaan käyty ostoksilla, sekä eläintarhassa. Lämmintä on riittänyt ja kelit suosineet meitä.

Linja-autolla töihin

Szentendren keskustaa illalla hämärässä

Valtteri nimi ei ole todettu täällä helpoksi

Kävellen töistä pois

Nousemassa koneeseen, joka vei meidät Budapestiin.

Szentendre, pieni kylä Budapestistä pohjoiseen, täällä sijaitsee myös majapaikkamme sekä minun(Mika) ja Valtterin työpaikat, Kaisun työpaikka on Budapestissä.

Budabestissä

Matkamme alkoi maanantaina 28.5. Lensimme aikaisin aamulla Kajaanin lentokentältä Helsinkiin. Meillä oli jonkun verran luppo aikaa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kävimme kahvilla yhdessä lentokentän kahvilassa ja samassa kahvilassa istui tubettajat Arttu Lindeman ja Jaakko Parkkali. Menimme juttelemaan tietenkin heidän kanssaan. Jaakko kysyi mitä opiskelemme ja kerroimme tiekin heille ja puhuttiinkin jo matkasta Unkariin. Puhuimme myös heidän kanssaan lähihoitajan työstä.

Saavuimme siis Unkariin puolenpäivän aikaan. Ensimmäisenä hyppäsimme taksin kyytiin Budapestin lentokentällä ja taksi kuski vei meidät Wexedun Szentendren toimistolle. Toimistolla tapasimme oppaamme Hajnin. Hän kertoi meille käytännön asioita ja opasti mm. Metrokorttien hankkimisessa. Sitten päivä jatkui lounaalla ja Szentendren kiertokävelyllä. Pääsimme myös majoittumaan. Sitten olimme vapaalla loppuillan.

Tiistai 29.5.

Tänään tiistaina päivä alkoi aikaisin klo 7. Söimme aamupalan meille annetuilla eväillä. 7.30 lähdimme kävelemään Szentendren rautatieasemalle. Tapasimme siellä toisen ohjaajamme Judithin. Judith vei meidät Unkarin sydämmeen, Budapestiin. Budapestissä ensimmäiseksi menimme Kaisun työpaikalle, Kehitysvammaisten päivätoimintakeskukseen. Kaisu kertoo työpaikasta tarkemmin hänen postauksessaan. Sitten Judith kertoi meille Budapestistä ja kiertelilmmi pitkin kaupunkia, oli kaenuun juntit hukassa. Puoli kolmen maissa Judith joutui lähtemään toimistolleen ja jäimme kiertelemään Budapestiin. Viiden maissa lähdimme junalla kohti Szentendreä. Kävimme syömässä illalla majapaikkamme läheisessä kreikkalaisessa ravintolassa. Nyt on ilta ja menemme kohta nukkumaan sillä huomenna on mielenkiintoinen päivä, minä ja Valtteri näämme työpaikkamme.

Terkuin Mika